22 noviembre 2010


Lakachinkgolh skiti’


Akxni timá nitaktakgolh

kxanat sen jilinín,

patlanalh pa’pa,

taktakgochi laktlanka chiwix,

la xlitliwakga takgayawani

malakgsputakgolh tsikan kiwi.

Litasalh linín mujmu,

xlakata xkawalalh xtachiwín,

xlakata masipanikgolh tiyat,

xlakata makgnikgolh xtakuxta,

xlakata maxkawalikgolh xnakukan,

kachikinín litutunaku

makgasitsikgolh puchiná.

Makgas kilhtamakú

lipekwa tipukutasenalh,

xwatalialh chuchut

xaxkawalat talhakgán,

xtakgsaninkán litutunakunín.

Wa tlanka ksen jilinín,

lakpuchkglh kxnujut takgayawaní,

ta’akgatlakgakgolh kiwi,

skiti limapalakgoka

tutunaku latamanín.



Nacieron los peces


Ese día cayó sin flores

la lluvia de los hombres trueno,

la luna vomitó gusanos,

lluvia de piedras sobre la tierra,

arrancaron las ramas del mar

el pellejo de la madre árbol.

El búho pronosticó la muerte,

por sus palabras sucias,

por lastimar la tierra,

por matar el animal de su alma,

por ensuciar su corazón,

se molestaron los dioses,

con el pueblo tutunakú.

Durante muchos días

cayó la gran lluvia,

arrastró la corriente del agua

los vestidos sucios,

las mentiras totonacas.

La lluvia de los hombres trueno,

reventó las venas de los mares,

se desrramaron los árboles,

en peces fueron convertidos

los habitantes tutunakú.

1 comentario:

Federico dijo...

Hola, es un excelente poema. Saludos.